Kaavi-ralli

Kilpailemassa Pia ja Mikko Koo

Pari viikkoa ennen kisaa Mikko-serkku soitteli Kuopiosta ja kertoi vaki-kartturinsa Janin joutuneen perumaan ralliin lähdön. Kyselemään sitten minulta "viitsisitsää-etsäviitisis-voisitsää-etsävois..." Pienen empimisen jälkeen, tokihan minä! Ehtona tosin oli, että äiti lähtee mukaan henkilökohtaiseksi huoltajaksi. Lupautui se onneksi mukaan! Koska kaikki muut olivat kovalla tohinalla menossa ajamaan Kardaanikunkkua, ei muita huoltajia saati vapaita menopelejä ollut luvassa. Loikkasin siis perjantai-iltana junaan Tampereen asemalta ja jännitti jo moinenkin matkustusmuoto, ihan oli eka kerta yksin junassa =) Matka meni vaihtoineen ihan hyvin ja löysin itseni ihan oikeasta osoitteesta Kuopion asemalta, ei onneksi tarvinnut äipän lähteä hakemaan Rovaniemeltä!

Jari toimi minulle sponsorina ja osti ihan tuliterät ja epäilemättä sairaan nopeet Pirka-kengän mustat ajotöppöset!

Kisapäivä:

Aamulla äiti tuli noukkimaan minut yöpaikastani Haapikselta. Tapaaminen muun porukan kanssa oli sovittu Toivalan Essolle. Siellä tavattiin kuski-Mikko, jolla oli omana henkilökohtaisena huoltajanaan isi-Matti, sekä auton huoltoon lupautuneet Häre ja Pasi. Kisavälineenä meillä oli Mikon F-ryhmän Golf, luokkana 15 ja numerona 81. Matkalla kertailtiin Mikon kanssa kisarutiineja ja minä yritin pikaopetella Mikon tapoja ja tottumuksia, olihan tämä eka kerta kun lähdettiin kisaamaan yhdessä!

Kisapaikalle päästiin ajoissa ilman sen suurempia huolia tai murheita, mitä nyt vähän parissa mahassa perhosteli. Kaaville oli kokoontunut iso joukko muitakin SiilinUA:n kuskeja karttureineen, mm. Kosusen Mika ja Väätäisen Timo sekä Piekiäisen Riku ja Urpilaisen Arto. Ilmoittautumisen ja katsastuksen jälkeen oli vuorossa se tavanomainen haahuilu ympäriinsä ja kuulumisten vaihto tuttujen kanssa.

EK 1:

Lähtö koitti meille klo 14.16.  EK1 ajettiin 30 km siirtymän päässä lähtöpaikalta. Pätkä oli ihan "tavallinen", ei mitään ihmeellistä eikä kummallista. Pieni siivu asvalttia reitin varrella antoi oman mausteensa tälle pätkälle. Pätkä meni kokonaisuutena ihan hyvin, auto ja kuski toimivat moitteitta, aika keskivaiheilla omaa luokkaa. Huollossa käytiin lähinnä näyttäytymässä ja pyyhkimässä hikeä niskasta, lämmintä oli tämän kesän tyyliin noin +100!

EK 2:

Tämän pätkän alku oli se jokaiseen ralliin ilmeisesti kuuluva, VOI HYVÄNEN AIKA! Jarin perunapellolla on kyntöaikaan huomattavasti kovempi pohja, vähemmän kiviä ja uria... Onneksi Mikolla säilyi maltti mielessä ja ajettiin tämä röykkyytys ehjänä läpi. Puolivälissä pätkää tie muuttui suuremmaksi ja parani huomattavasti, mutta silti takaraivossa matkustivat mukana muistikuvat edellisen osuuden pään kokoisista kivistä. Pätkän loppuaika oli kuitenkin ihan kohtuullisen hyvä ja sijoitus parani ensimmäisestä pätkästä. Huoltoon mennessä Mikko sanoi, että vaihteisto jumii ja nelonen ei oikein tunnu menevän päälle. Kävi jo mielessä, että tähänkö se meidän kisan ajaminen sitten loppui... Mutta vika oli pienen pieni, huolto pelasti tilanteen käden käänteessä ja matka pääsi jatkumaan!

EK 3:

Tämä pätkä oli sitten ihan aivan edellisen vastakohta! Mukavaa kovapohjaista hyvin ajettavaa tietä, jossa ei ollut ihmeemmin irtokiveä tai soraakaan. Yksi paha paikka matkan varrella oli, ja senkin Mikko ohitti oikein mallikkaasti! Kun tultiin AT:lle, päällimmäisenä tunteena mielessä oli molemmilla iso JESH! Tämän pätkän ansiosta aika parani ison loikan!

Lopuksi:

Kilpailukeskuksessa aikoja ja tuloksia sihtaillessa rupesi mieleen hiipimään jo pieni ihmetys... mitenkäs tässä näin kävi, meillehän taitaa olla tulossa pokaali?! Ja ihmetys muuttui todeksi, päästiin pokkaamaan luokka-kolmos-pokaalit! Oltiin yleiskilpailussa kahdeksansia ja nousupisteitäkin tuli ropisemalla, kolme! Minun ihan ensimmäinen ikioma autourheilupokaali oli tosijuttu!! Kiitos Mikolle!

SiilinUA:n pokaalisaalis tästä kisasta oli aika vakuuttava, Mika ja Vätsy saivat luokkansa kakkosina meitä pykälää suuremmat pystit ja Riku ja Arto oman luokkansa kolmansina samanlaiset kuin me. Myös kymmenkunta muuta seuratoveria saivat kisasta kauniin siniset maljakot kainaloonsa.

Kuopioon mennessä käväistiin saunomassa Mikan Tapsu-enon mökillä ja jatkettiin matkaa pokaalibileisiin paikalliseen soittoruokalaan...

Paluu